Ensimmäinen neuletyöni - My first knitting project

Olen itseoppinut neuloja. Mummoni oli kyllä kova neulomaan, mutta minua ei moinen lapsena kiinnostanut. Muistan kyllä kuinka minun tehtävänäni oli pidellä hänelle lankavyyhtiä vyyhdinpuiden puutteessa. Mummon tyyli keriä lankaa oli nopea ja kiukkuinen. Hänen tahdissaan oli todella hankala pysyä. 


Tartuin itse puikkoihin vasta aikuisiällä n. kuusi (?) vuotta sitten. Ajatus neulomisesta syntyi kolkossa psykologin vastaanottohuoneessa. "Mitä sä ihan oikeasti haluaisit tehdä tällä hetkellä?" psykologi kysyi ja jäi tuijottamaan minua. Niin. Mitäköhän mä haluaisin tehdä?

Olin joutunut jäämään töistäni sairaslomalle masennuksen takia. Taas. Elämä oli valjua, sellaista väritöntä, mautonta ja hajutonta. Mikään ei tuntunut miltään ja silti samaan aikaan kaikki tuntui sysi paskalta. "Mitäpä jos pysähtyisit kuuntelemaan itseäsi. Mikä olisi sellaista mitä haluaisit tehdä, mutta sulla ei ole ollut siihen aikaa tai et ole uskaltanut tai kehdannut kokeilla aiemmin?"

"Villasukat. Mä haluan oppia neulomaan villasukat." Siinä se oli.


Halusin tutustua langan tuntuun ensin jollain helpommalla työllä. Tein pannulapun. Se oli muodoltaan pyöreä ja käytin siinä kahta väriä. Aloitin punaisella keskustalla. En hallinnut lisäyksiä työn alussa, joten pannulapun keskusta jäi nyppyläksi koholle. Tumman keskiosan jälkeen jatkoin vaaleanpunaisella pannulapun loppuun. Valmis pannulappu muistutti naisen rintaa. Kaunis vaalea, pyöreä muoto ja keskellä iso terhakka nänni nöpöttämässä. Olin kuitenkin ylpeä tissistäni. Olin tehnyt sen aivan itse! Joka ikisen silmukan, ne epätäydellisetkin. Annoin pannulapun äidilleni lahjaksi.



Viimeisen kolmen vuoden aikana, olen siivonnut sekä äitini että isäni jäämistöjä. Törmäsin tissiin molemmilla kerroilla. Se oli kulunu ja likainen. Nänni oli tummunut kattiloiden pohjista. Se että pannulappu oli ollut kovassa käytössä, vaikkei se ollut täydellinen, sai minut hymyilemään. Se on taikaa jota vain käsintehdyissä lahjoista voi löytää.



Pannulapun jälkeen siirryin villasukkiin, enkä ole sen koommin tarttunut virkkuukoukkuun. Ensi kerralla kerron lisää ensiaskelistani neulojana. Tällä hetkellä minulla on puikoilla, mitäpä muutakaan kuin villasukat. Neulon nopeammin kuin mitä saan ohjeita kirjoitettua, joten julkaisu jonossa on ainakin kaksi paitaa, muutamat sukat sekä pari huivia. Viimeisimmän sukkaohjeeni löydät täältä.


Miten ja milloin sinä aloitit neulomisen? Mikä oli ensimmäinen työsi? 

I am a self-taught knitter. My granny used to knit, but I wasn't interested in learning it from her when I was a kid. I remember how she used to unwind hanks. She didn't have a swift nor a winder, so usually it was my job to hold the hank when she wind the yarn by hand. My grandmother's style of winding was quick and snappy. It was difficult to keep up to her pace.


I started knitting when I was an adult, not more than maybe six (?) years ago. The idea of me knitting was born in a psychologist's gloomy reception room. "What would you really want to do?" the psychologist asked and stared at me. Well.. What would I really want to do? 

At that time I was forced on a sick leave due to depression. Once again. Life was plain and insipid, colorless, tasteless and odorless. I felt nothing, but then again everything felt like shit. "What if you truly listened to yourself, what would you like to do? Is there something you have wanted to try, but you haven't had the time or you have not dared to try earlier?"

"Woolen socks. I want to learn to knit socks." And there it was.


I wanted to get a feel of working with yarn with something easier to begin with. So, I decided to make a potholder. What could go wrong? I decided to make it circular shape and to use two colors, red and pink. I started at the center with the red yarn. I didn't know how to increase in the right way at the beginning. So I managed to made a lump in the center of the work instead of a smooth circular shape. That would not matter, right? After the red center I continued with the pink yarn. When I had finished my work, the result was hilarious. The finished potholder reminded a woman's breast. The red lump in the middle was a one big perky nipple. But I was proud of my tit. I had done it all by myself! Every single loop was made by me. I gave the potholder to my mom as a gift.


In the past three years I have gone through both my moms and my dads estates. I have come across the potholder on both occasions. It was worn-out and dirty. The nipple was darkened from the bottoms of pots and pans. It made me smile that the potholder had been in use, although it was not perfect. That's the kind of magic only handmade gifts have.


After the potholder, I started knitting socks and I haven't used a crochet hook since. Next time I will tell you more about my first steps as a knitter. At the moment, I have socks on my needles. I knit faster than I can get patterns written. The pattern release queue has at least two sweaters, several socks, and few scarfs. My latest sock pattern can be found here.


How and when did you start knitting? What was your first project?


Photo by Terra Evans on Unsplash