Seikkailu Välimerellä Lopetus

Lopuksi

Pientä yleistä tietoa näistä risteilystä. Joka ilta hyttiin tuli seuraavan päivän ohjelma, jossa on tiedot kaikesta mitä seuraavana päivänä tapahtuu, kuten retket maissa kuin laivan ohjelma. Paperista näkee myös hiukan seuraavan päivän lämpötiloja ja muuta. Risteillyllä, laivan ollessa liikkeellä, netti ei toimi ellet osta laivan omaa nettipakettia. Yksi poikeus kuitenkin on ravintoloissa jossa ruokalista on

QR-koodin takana. Joka ilta on erilainen show, johon tulee varata liput. Tämän voit tehdä oman hytin tv:llä. Sieltä löytyy muutakin hyödyllistä tietoa, kuten menojen seuranta yms.

Laivassa ja maihin noustessa tärkein asia mitä tulee kantaa passin lisäksi mukana on hyttikortti. Se toimii laivassa maksuvälineenä, siitä näet oman ravintolasi, sen sijainnin ja pöytänumeron. Lisäksi joka kerta kun nouset laivasta tai laivaan kortti skannataan ja siihen tallennettu kuva tarkistetaan. Laivaan noustessa kortti voidaan katsoa jopa useaan kertaan. Ensin terminaalissa, sen jälkeen vielä laivaan astuessa. Tämän takia suosittelen ottamaan jo lähtiessä jonkin avainnauhan tai vastaavan mukaan tai ostamaan sen laivasta. Korttia tarvitsee sen verran usein, että laukusta kaivaminen käy työlääksi.

Palvelu laivassa on todella laadukasta ja kaikki tuntuu toimivan mutkattomasti. Apua saa kaikkeen kunhan kyselee. Esimerkkinä, miehen puolelta sänkyä kuului pelottava pamahdus kun hän kääntyi vauhdilla. Ihmeteltiin, että mikä toi oli, niin sängynpohjan säleet olivat lähteneet paikaltaan. Eikun soitto respaan ja asiaa selvittämään, että mitäs nyt kun matkan alussa sänky on rikki. Respa ilmoitti lähettävänsä jonkun asiaa katsomaan ja käski odottaa tätä henkilöä. No ei mitään, minä lähdin anopin ja hänen miehensä kanssa sovittuun paikkaan aamupalalle ja mies jäi odottamaan. Saavuttuaan huone palvelija oli katsonut tilanteen ja näytti miten asia korjaantuu. Kaikki hyvin taas.

Eli palvelusta ei voi valittaa.

Hieman ruuasta. En tiedä vaikuttiko tähän henkilökunnan vaihtuminen kesken risteilyn, mutta ruuan taso tippui risteilyn loppua kohti. Tämä tosin koski ainoastaan buffettia. Pöytiin tarjoiltu ruoka oli aina hyvää. Tosin yhtenä iltana koimme mieheni kanssa yllätyksen kun alkupalassa oli paistettuja kasviksia ja ne olivatkin kylmiä. Tämä kuitenkin kuului annokseen. Näissä ravintoloissa missä ruoka tarjoillaan pöytään, on ruoka-aika aina hyttikohtaisesti sama joka ilta ja pöytä on myös aina sama. Samoin tarjoilijat ovat samoja. Meillä oli oma  juomatarjoilija ja tarjoilija joka ottaa ruokatilaukset. Nämä osaavat myös työnsä hyvin. Suomalaisina meidän pöydässä haluttiin aina jälkiruuan kanssa kahvia ja kun pyysimme ensimmäisenä iltana tätä, juomatarjoilija kävi noutamassa kahvit kaikille halukkaille. Tämän jälkeen joka ilta jälkiruuan kanssa oli kahvia. Ruokatarjoilijamme vaihtui kesken risteilyn ja uusi oli hiukan hermostunut ekana iltana. Tästä syystä hän hermoili seurueemme kahveista. Huomasin hänen jo asettelevan kuppeja kun juomatarjoilija sanoi hänelle hoitavansa asian ja pakkasi kupit takaisin laatikkoon. Hetken kuluttua kun hän oli hakenut toisesta ravintolasta kahvin, nostettiin kupit taas takaisin.

Itseä tilanne huvitti hiukan

Maissa, varsinkin käsityöliikkeissä ja joissain muissa  liikeissä huomaa sen, miten huonosti joko osataan tai halutaan puhua englantia. Kauppoja kiertäessä aloin jo oppia joitain paikallisia sanoja, jotka saatan taas unohtaa sujuvasti ennen seuraavaa reissua. Turisti alueilla ei ongelma ole ehkä niin suuri. Liikkeet joissa kävin eivät vain sijaitse aivan turistien suosimilla alueille.

Maissa myös palvelun taso vaihtelee maittain ja jopa liikkeittäin niin kuin suomessakin.