Jos odotit heinäkuulta hellettä ja huolettomuutta, niin... sama. Mutta täällä Willamagiassa saatiin pääasiassa lämpöä läppärin pohjasta ja deadlinejen hiostavasta hengityksestä niskaan.
Kuukauden alussa vietiin maaliin Nti Kesäheinä -sukkakampanja. Nilkkamittaiset, kesäiset pitsineuleunelmat, jotka ovat kevyet kuin poutapilvi. Ohje sai ihanan vastaanoton, ja tuntui että sukkapari tai kolme syntyi vähän joka puolella.
Sen jälkeen mentiin vähän syvempään päähän. Neljä neuleohjetta mallineuleineen toimitettiin lehdille. Neljä. Siis neljä. Jos mietit miltä se tuntuu, niin kuvittele neulovasi paksusta villasta 34 asteen lämmössä samalla kun yrität olla hikoilematta käsialaa pilalle. Sekä muistaa kirjoittaa ohjeet yksityiskohtaisesti muistiin. Mutta hei – mä selvisin siitäkin.
Yksi näistä projekteista oli Still-neule. Neule, joka neulottiin kaksinkertaisella lace-vahvuisella langalla, ja jonka kaaviota sai seurata niin intensiivisesti, että ohje voisi toimia silmäharjoitteluna lentäjille. Pahimmillaan yhden kerroksen neulominen vei 45 minuuttia. Mutta valmistuttuaan se oli juuri sitä mitä pitikin: iso, ilmava ja hengästyttävän kaunis.
Loppukuusta ehdin vielä käynnistämään pari kirjoneulepaitaprojektia. Näistä ei vielä sen enempää, koska alku on se kohta jossa yleensä puran kaiken kaksi kertaa ja kysyn itseltäni miksi teen tätä työkseni. Mutta lupaan: tulee kaunista.
Neuloessa sitä kuulkaa ehtii miettimään kaikkea kummaa. Puikkojen rytmissä syntyi myös jotakin... isompaa. Idea Willamagia KLUBISTA! Enää tämä ei ole pelkkä haaveilu, vaan jotain joka ottaa muotoa. Vähän niin kuin kun alkaa neuloa ilman ohjetta, ja jossain vaiheessa tajuaa että tästähän on oikeasti tulossa villatakki eikä mikään mysteerikasa. Ja kuten ohjeeton neulominenkin, vielä ei voi tietää mitä tästä tulee ennen kuin olen oikeasti valmis.
Heinäkuun aikana ehdin myös olla ihmisten ilmoilla:
Lankakätkö aukesi kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina - nähdään taas ensi kuussa?.
Kirjaston neuleiltaan löysi kauniista ilmoista huolimatta ihanan moni neuloja. Tuletko säkin käymään ensi kerralla?
Järjestin Ykslammineuloo tapahtuman kolmannen kerran. Ihanat neulojat rannalla (ja lammessa!)
Ja Neulotaan niityllä muistutti, että lanka kulkee parhaiten ulkoilmassa kauniina kesäiltana ja hyvässä seurassa
Näin jälkikäteen katsoen heinäkuu oli vähän kuin kirjoneule: välillä sekavaa, vähän kutkuttavaa, mutta lopussa tosi kaunista.
Nyt siirretään silmukat elokuulle – seuraava kuukauden neuleohje odottaa julkaisuaan, klubi muotoituu hiljalleen, ja uudet rivit ovat jo puikoilla.
Kiitos kun kuljet mukana.– Janita / Willamagia ?
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.